Artikkeli julkaistu Ase & Erä -lehdessä 1997.

Kirjoittaja Pekka Liimatta.

TAU-7 on saatavana verkkokaupassamme.

TAU-7: Tsekkiläinen CO2-pistooli

Entisen itäblokin maissa on vuosien saatossa tehtailtu runsain mitoin aseita kutakuinkin kaikkiin käyttötarkoituksiin, joista päällimmäisinä ovat valitettavan usein olleet Homo Sapienslajin keskinäisiin välienselvittelyihin suunnitellut mallit. Kuitenkin myös urheiluaseilla on itäeurooppalaisessa tuotannossa vankka jalansija, tunnetuimpia tuotemerkkejä lienevät venäläinen Baikal/IJ sekä tsekkiläinen Brno (nykyisin CZ). Muitakin valmistajia toki löytyy, esimerkkinä nyt esitettävä C02-toiminen TAU- ilmapistooli.

TAU-merkkisten ilma-aseiden tarina on saatavissa olevan lähdemateriaalin puitteissa melko tuntematon. Kirjoittajan muistikuvien mukaan ainakin kiväärimalleja myytiin Suomessa joskus 70/80-luvulla AERON-TAU-nimellä (jenkkilähteissä aseista käytetään nimitystä Brno Aeron, mutta näitä ei kuitenkaan valmista Uhersky Brodissa CZ-nimellä nykyisin toimiva Zbrojovka Brno, joka on tunnettu ruutiaseistaan, vaan Brnon kaupungissa toimiva TAU Brno).

Länsimaiset aseluettelot ilmoittavat esitettävän TAU-7:n olevan peräisin vuodelta 1988 tai 89, mutta tämä tieto saattaa koskea vain pistoolin tuloa markkinoille lännessä – itse asemalli voi olla jonkun vuoden vanhempikin. Joka tapauksessa, TAU-7 on tyypiltään kertalaukeava, C02-kaasun (hiilidioksidi) paineella toimiva UIT:n 10 metrin ilmapistooliammuntaan tarkoitettu puhdasverinen kilpa-ase. Viimeisen kymmenen vuoden aikana C02-pistoolit ovatkin vallanneet markkinat lähes täysin jousitoimisilta tai puristeilmamekanismia käyttäviltä aseilta. Aivan viime vuosina saataville on ilmaantunut myös paineilmalla toimivia pistooleita, joiden itse uskon tulevaisuudessa olevan myydyimpiä ilma-aseita. C02- ja paineilma- aseilla on muihin toimintaperiaatteisiin nähden etuina rekyylittömyys, kuluvien osien vähäisyys sekä käytön helppous: voimaa vaativia viritysliikkeitä ei tarvita. Tässä valossa TAU-seiskan suunnittelijat ovat tehneet käyttäjien kannalta hyvän ratkaisun, etenkin kun aseen “voimanlähteenä” voidaan käyttää vaihtoehtoisesti joko pieniä, 7/12 gramman C02- kapseleita tai sitten kahvan sisään sijoitettua kiinteää säiliötä, joka täytetään erillisestä kaasupullosta. Mielenkiintoinen ratkaisu tämäkin.

Yleispiirteet

TAU-7 toimitetaan lukittavassa keinonahkapintaisessa salkussa, joka sisältää aseen lisäksi varsin mittavan varustevalikoiman. Salkusta löytyy mm. liipaisimen säätöihin tarvittava ruuvimeisseli, 2 kpl varajyviä ja hahlolevyjä, tiivistesarja, lisäpaino aseen takaosaan, kolme erilaista kaasusäiliön korkkia ja niiden irrottamiseen tarvittava holkkiavain sekä 125 gramman uudelleentäyttökelpoinen kaasusäiliö ja tietysti monikielinen kuvitettu ohjekirja. Lisäksi maahantuoja, kouvolalainen Eräliike Riistamaa Oy, on valmistanut suomenkieliset käyttöohjeet, jotka ovatkin erittäin tarpeelliset: kielitaidoton kohtaa taatusti vaikeuksia alkuperäisen ohjekirjan kanssa äheltäessään, eivätkä kirjasen kuvatkaan ole ilman tekstin tukea selkeydeltään parhaat mahdolliset.Ulkonäöltään TAU on astetta vanhahtavampi kuin uusimmat High-Tech-muotoillut ilma-aseet: kahvakulma on pystympi (tästä henkilökohtaisesti pelkkää plussaa, käden asento on ammuttaessa hyvin luonteva), ja pistoolissa on tyyliin sopiva, pieni puinen etutukki, joka tuo mieleen lähinnä 60-70-lukujen vapaapistoolit. Aseen ulkopintojen viimeistely on asiallisen siisti, pähkinäpuiset kahva ja etutukki on öljykäsittelyllä jätetty vaalean puunvärisiksi. Teräsrakenteinen runkokappale ja piippu on ennen sinistystä lasikuulalhiekkapuhallettu himmeäpintaisiksi – ratkaisu joka säästää kustannuksia viimeistelyvaiheessa tyylikkyyden silti kärsimättä.

Vaikka TAU onkin ensikatsomalla ison ja jotenkin “kolhon” näköinen, se istuu kädessä yllättävän matalalla: tähtäiniinja on vain parisen senttiä peukalohangan yläpuolella ja ohjekirjan mukaan piipun keskilinja olisikin aivan samassa tasossa kämmenhangan kanssa. Tämä ei kuitenkaan käytännössä pidä ihan paikkaansa, otteesta riippuen piippulinja kulkee vähintään millin, pari ylempänä. Ammunnan kannalta seikalla ei kylläkään ole mitään merkitystä.

260 mm mittaisen piipun etupäätä hallitsee kolmen irrotettavan piippupainon muodostama paksunnos. Näistä etummaiseen on kiinnitetty puolipyöreäksi leikattu jyvä, jonka leveyttä voidaan säätää kiertämällä sitä akselinsa ympäri. Hyvässä valossa jyvä antaa selkeän ja täsmällisen tähtäinkuvan, sivulta tai takaa ylhäältä tuleva valo voi sen sijaan saada tähtäyspinnan näyttämään harmaalta. levymäinen jyvä olisi parempi, mutta kiiltely on nytkin helppo poistaa nokeamalla jyvä.

Itse tähtäinväliä voi säädellä lisäämällä, siirtämällä tai poistamalla piipunsuun painokappaleita – samalla aseen tasapainotuskin muuttuu -ja ellei tämä riitä, voi tähtäinkuvaa säädellä vielä varaosina tulevien vaihtohahlojen ja -jyvien avulla. Takatähtäin taas on tämäntyyppisille ilmapistooleille tavanomaisen reilunkokoinen, hahlo on leveä, hahloaukko suorakulmainen. Korkeus- ja sivusuuntien mikrometrisäädöt on sijoitettu tähtäimen runko-osan reunoihin: sivua säädetään oikeasta reunasta ja koroa vasemmasta.

Työkaluja ei hommassa tarvita, säätönupit kiertyvät käsin. Yksi säätöväli vastaa tehtaan ilmoituksen mukaan noin 2,4 mm:n siirtymää 10 metrin matkalta. Tähtäinsäädön yhteydessä suomenkieliset ohjeet osoittivat jälleen arvonsa: tsekkiläiset kirjaintunnukset tuskin kertovat monellekaan ampujalle mihin päin osuma siirtyy nuppeja kierrettäessä. Vaikka selitykset toki löytyvätkin tehtaan ohjekirjan englanninkielisesta osasta, ei voida olettaa kaikkien tämäntyyppisen aseen ostajien pystyvän lukemaan yleismaailmallisia valtakieliä (tämä tiedoksi muillekin maahantuojille!).

Laukaisukoneisto

TAU-7:n laukaisukoneisto edustaa uutta, Keski-Euroopan myyntiedustajan (Frankonia) toivomuksesta paranneltua mallia, ja se sisältää kaikki tarvittavat perussäädöt: etu- ja jälkivedon pituutta sekä tarvittavaa laukaisuvoimaa voi ampuja trimmailla itselleen sopiviksi. Tehtaalla laukaisuvastukseksi on säädetty kutakuinkin tarkalleen 500 grammaa (UITsääntöjen minimi), mutta varsinainen säätöväli ulottuu 300:sta 800 grammaan. Etuvetoa voi pisimmillään saada kolmisen milliä, lyhimmillään ohjekirja lupaa arvoksi 0,3 mm, mikä käytännössä tarkoittaa etuvedotonta laukaisua. Koska liipaisimen säädöt on seikkaperäisesti selitetty pistoolin suomenkielisissä ohjeissa, ei niitä tässä yhteydessä aleta sen tarkemmin erittelemään. Todettakoon kuitenkin, että tehtaan jäljiltä TAU:ssa oli erittäin hyvä laukaisu ja että säätäminen – mikäli se katsotaan tarpeelliseksi – on helppoa ja vaivatonta ohjeita noudattaen.Koneistoon on sisällytetty myöskin luodin lähtönopeuden säätö, joka tosin on tehtaalla vakioitu n. 125 metriin sekunnissa ( luvattu säätövara on 100-1 50 mls). Joissakin tapauksissa korjaussäätö voi tulla kysymykseen, eräs TAU:n omistaja kertoi tehdassäädön olleen liian alhaisen, mikä aiheutti luodinreikien repaleisuutta taulussa ja heikensi hieman osumatarkkuutta. Nostamalla nopeutta hiukan tarkkuus parani ja osumareiät siistiytyivät. Mikäli säätelyyn ilmenee tarvetta, on syytä muistaa, että liian suuri lähtönopeus kuluttaa ponnekaasua turhanpäiten, koventaa laukausääntä eikä yleensä paranna osuntaa. Parhaat tulokset saavutetaan useimmiten välillä 120-130 m/s.

Lataa ja laukaise!

Kun TAU-7 halutaan ladata, menetellään seuraavasti: ensin varmistetaan että säiliössä on ponnekaasua (esim. tyhjälaukauksella mikäli asia ei ole ennestään tiedossa), sitten tartutaan latausportin Parabellum-tyylisiin korvakkeisiin, nykäistään aavistus eteenpäin ja nostetaan etupäästään saranoitu latausportti pystyyn. Diabolo-luoti asetetaan piipunperään, latausportti suljetaan niin, että kuuluu selvä naksahdus. Tämän jälkeen ase viritetään työntämällä liipaisinkoneiston etupuolelle sijoitetuista iskuvasaran korvakkeista eteenpäin. Pistooli on nyt laukaisuvalmis. Esittelyasetta kokeiltaessa selvisi, että tavanomainen 12 gramman C02-kapseli riittää vakiolähtönopeudella reilusti yli sataan laukaukseen, enimmillään pistoolin oma kiinteä kaasusäiliö riittää yhdellä täytöllä n. 150 laukaukseen. Säiliötä täytettäessä kannattaa noudattaa ohjekirjan neuvoja, muuten seurauksena voi olla säiliön vajaatäyttyminen tai kumisten tiivisterenkaiden vahingoittuminen. Jos aseen kaasusäiliölirtokapseli halutaan jostain syystä tyhjätä ennen luonnollista loppuunkulumista, sen voi tehdä vetämällä iskuvasaran korvakkeista voimakkaasti taaksepäin, jolloin kaasu purkautuu säiliöstä pistoolin piipun kautta.Entä miten aseella sitten osuu? Ainakin kirjoittajan käteen TAU-7 istui varsin mukavasti, ja kelpo tuloksiakin syntyi. Mitään suuren luokan tarkkuustestejä ei koeammunnan aikana tehty, hiukan vajaalta kymmeneltä metriltä ammuttiin muutamia viiden laukauksen kasoja kahdella eri luodilla. Näistä paremmat tulokset antoi edullisempi vaihtoehto, Lapua Sportsman S, jolla syntyi 2 kpl 7 mm:n kuvioita ja yksi 8- millinen. Kalliimpi RWS:N yksittäispakattu kilpaluoti ei yltänyt aivan samaan, kasat olivat kooltaan 8, 9 ja 9,5 mm. Tehdas lupaa 9 mm:n maksimihajonnan 10 metriin, joten tämä lupaus myös täyttyi. Näin ollen hajonta pysyy koko ajan ilmapistoolitaulun 1 1 – millisen kymppiringin sisällä. Pistoolin todellinen käynti testipenkistä tms. kiinteällä tuelta ammuttuna on toki varmasti vieläkin parempi.

Varsinaisessa rata-ammunnassa (n.200 laukausta) TAU-7 toimi täysin moitteettomasti. Kirjoittajan ampumaotteelle paras tasapaino löytyi käyttämällä varrellista “takalisäpainoa”, joka rauhoitti aseen ja käden) värinöitä rauhallisemmaksi huojunnaksi. Parhaalla kymmenen laukauksen yhden käden sarjalla syntyi 97 pistettä (harmittava yläkasi pilasi hyvän tuloksen) ja 40 laukausta “kilpatyyliin” antoi tuloksen 370, mikä on kirjoittajan kykyihin nähden hyvä tulos ennestään oudolla aseella. Ei epäilystäkään, etteivätkö TAU:n ominaisuudet riittäisi isompiinkin tarkkuusmittelöihin.

Lopputodistus

Itäeurooppalaiset aseet ovat olleet esillä tässäkin lehdessä tasaisin välein -ja tulevat luultavasti olemaan vastakin. Yleensä esitellyt asemallit on todettu hinta-laatusuhteeltaan hyviksi, eikä TAU-7 tee tässä suhteessa poikkeusta: vajaan kahden tonnin hinnalla hankittuna TAU on mielestäni edullinen ostos, varsinkin kun mukana seuraa itäaseille tyypillisen runsas varustevalikoima. Ulkomaisissa artikkeleissa TAU:ta on verrattu venäläiseen IJ-46-pistooliin, jolla ammutaan silloin tällöin MM-tason kisoissakin. Erityisen sopivana vaihtoehtona TAUseiskaa voi suositella sellaiselle ampujalle, jolla on tavoitteena ottaa ilmapistooliammunta “tosissaan”, mutta rahavarat estävät yli puolta kalliimpien huippuaseitten hankinnan. TAU:lla pärjää kyllä taatusti seuratasolla, enkä henkilökohtaisesti häpeäisi pistoolin viemistä vaikka SM-kisoihinkin – ampujan kyvyistähän se menestys loppujen lopuksi riippuu.

© Copyright Eräliike Riistamaa Oy